Tietoja

Kukat ovat minulle elämäntapa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt ammatin, joka on minulle enemmän kuin työtä. Floristin työ antaa minulle enemmän kuin ottaa, se ei kuluta vaan ruokkii itse itseään päivästä toiseen. Olen löytänyt tasapainon. Minun sisältäni kumpuava inspiraatio pääsee ulos, löytää reitin ja alkaa elää omaa elämäänsä. Se ilahduttaa, kannustaa, kiittää, pyytää anteeksi, suree, lohduttaa, muistuttaa ja rakastaa.

En ole aina tiennyt olevani sydämeltäni floristi, vaan olen yrittänyt tehdä muutakin. Opiskelin pitkään yliopistossa kasvintuotantotiteteitä sekä maisemasuunnittelua. Suoritin myös kasvatustieteen perusopinnot. Olen kuitenkin opintojen rinnalla tehnyt koko ajan erilaisia puutarha-alan töitä. Pitkään ajattelin, että maisemasuunnittelu olisi minun juttuni ja sen kautta saisin kanavoida luovuuttani, mutta se ei lopulta riittänyt.

Ensimmäinen todellinen kosketus floristiikkaan tuli yliopistossa ainejärjestötoiminnan kautta. Puutarhatieteiden ainejärjestö järjesti jäsenilleen kukkasidontakurssin, koska keräsimme rahaa koristelemalla erilaisia juhlia ja yliopiston tilaisuuksia. Kurssi oli täydellinen katastrofi, eikä siellä oppinut sitomaan edes kimppua. Lopulta, ihan vahingossa, päädyin kuitenkin Ouluun opiskelemaan floristiksi, ja sillä tiellä ollaan nyt edetty näin pitkälle.

Olen syntynyt ja kasvanyt Pohjois-Karjalassa, ja monen mutkan kautta olemme mieheni ja poikamme kanssa päätyneet Mäntsälään. Nyt asumme vanhassa hirsitalossa, jonka ikkunoista näkyvat viljapellot ja pihalla kukkivat ruusupensaat, lammessa kaakattaa kaksi ankkaa ja kanalassa kiekuu musta kukko.

-Petra